keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Ihmettelyn äärellä



Minkä merkittävän asian saat kokea elämäsi aikana kerran, mutta et luultavasti muista tapahtumasta mitään? Tällä kysymyksellä kuulee joskus luonnehdittavan kastetta. Kastehetkellä useimmat meistä ovat olleet lapsia ja vielä niin pieniä, ettei itselle ole jäänyt kasteesta muistikuvia. Valokuvista ja ehkä videotallenteista on voinut jälkikäteen katsella, keitäs siellä kastejuhlassa oli paikalla ja millainen tunnelma tuona päivänä oli. Sen sijaan monet kysymykset jäävät vaille vastausta. Miltä ristinmerkin piirtäminen otsaani ja rintaani tuntui? Entä miltä tuntui, kun pappi valeli päähäni vettä ja kastoi minut kolmiyhteisen Jumalan nimeen? Mitähän mahdoin tuumailla, kun vanhempani ja kummini siunasivat minut yhdessä papin kanssa? Kasteessa on paljon ihmeteltävää.

Vaikka omasta kasteesta ei muistikuvia olisikaan, on moni meistä päässyt ihmettelemään myöhemmin jonkun toisen kastetilaisuutta. Kenties omien sisarusten, lasten tai kummilasten kastejuhlat ovat jääneet mieleen. Näissä hetkissä voi nähdä häivähdyksen siitä, millainen minun kasteeni silloin joskus oli. Sama kaste- ja lähetyskäsky on kaikunut omassa kastejuhlassani. Minunkin päähäni on valeltu vettä ja minutkin on siunattu. Olen saanut kasteessa samat lupaukset ja lahjat, mitkä myös muille kasteessa luvataan. Kerran saatu kaste, osallisuus Jeesuksen sovitustyöstä, Jumalan rakkaudesta ja armosta, kantaa läpi elämän. Vaikka kasteesta olisi aikaa eikä tilanteesta itse muistaisi mitään, saan luottaa kasteen lupausten koskettavan minua koko elämäni ajan.

Näitä kasteen lupauksia ja lahjoja kannattaa joskus pysähtyä muistelemaan ja ihmettelemään. Ehkä muistelun tueksi voisi kaivaa kastekynttilän tai valokuvat esille. Mieleen saattaa nousta yllättävän monta kysymystä ja ihmettelyn aihetta. Kaste saa ainakin minut ihmettelemään, miten merkittävä yksi päivä voikaan ihmisen elämässä olla.

Kasteen lupauksia ja lahjoja ihmetellen,
Emilia-pappi