Hän sanoi heille: Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää. Mark. 6: 31.
Olin viime viikolla ensimmäistä kertaa hiljaisuuden retriitissä. Kaksi
päivää hiljaisuudessa ja rukoushetkien rytmittämässä ajassa. Täytyy myöntää,
että aluksi olin hieman epäileväinen. Miten ihmeessä kaltaiseni höpöttäjä
kykenee hiljaisuuteen, pystynkö rauhoittumaan, ja miltä minusta loppujen
lopuksi pitäisi tuntua? Vähitellen ajatus levosta ja hiljaisuudesta kaiken
työkiireen, kotihommien, autolla ajamisen ja säntäilyn keskellä tuntui
kutkuttavalle.
Uskon, että moni meistä nykyihmisistä, omien kiireiden ja oman arkensa
keskellä, etsii eheyttä ja yhteyttä tosiin ihmisiin, mutta myös yhteyttä johonkin
suurempaan. Yhteyttä Jumalaan. Kristinusko on yhteyttä, joka toteutuu
rukouksessa. Sanallisen ja mietiskelevän rukouksen lisäksi kristinusko tuntee
sanattoman rukouksen. Jeesus pyytää opetuslapsia kanssaan johonkin hiljaiseen
paikkaan levähtämään. Teksti kertoo, että he olivat olleet niin kiireisiä,
etteivät olleet ehtineet edes syödä. Jeesus näki, että he tarvitsevat lepoa ja
hiljaisuutta.
Yksinäisyys ja hiljaisuus voidaan tietoisesti valita. Niitä kohti
saatetaan tietoisesti pyrkiä. Monet hiljaisuuteen ja rauhoittumiseen liittyvät
tekijät, kuten vaikkapa sauna tai takkatuli, ilmentävät elämässä jaksamisen
kannalta välttämättömiä kiinnekohtia. Ne mahdollistavat levon, rauhoittumisen
ja välimatkan ottamisen tavalliseen arkeen.
Retriitissä hiljaisuuteen oli lopulta helppo sukeltaa. Oli tavattoman
rentouttavaa, kun yhdessä ensin ääneen sovittiin siitä, ettei toisen
hiljaisuutta häiritä puheella. Sai luottaa siihen, että me voimme jakaa tämän
hetken ja kokemuksen myös sanattomasti. Kaikki oli nopeasti hyvin luontevaa.
Hiljaisuus ja rukous hoitavat, rentouttavat ja kantavat. Jotain, mitä ammentaa
myös sinne arjen keskelle.
Herra - kiitos että ohjaat minut sisälle hiljaisuuteen, vaikenemaan lähelläsi. Sinä pidät minusta huolta ja tahdot ohjata minua yhä syvemmälle rakkauteesi. Hiljaisuudessa, yhteydessä sinuun tahdot sanoa minulle, että rakastat minua enemmän kuin voin ymmärtää.
Anna
Rukous kirjasta Hiljaisuuden rukouksia, Kirjapaja 1993.
Kuvat: Omia, Susinimen leirikeskuksen rannoilta Mikkelistä.
Ilahduttava ajatus, että sait olla Hiljaisuuden retriitissä Susiniemessä, joka on ulkoisesti ja erityisesti syksyisen maisemansa puolesta mieltä ja sielua rauhoittava ympäristö. Kiitos kuvallisesta viestistä, jonka toit ihanan kuvan muodossa meille jaettavaksi!
VastaaPoistaJärvihän on Puula, joka oli 15 vuotta minun kotijärveni Susiniemestä muutamien kilometrien päässä Otavan taajamaan päin seurakuntatalon läheisyydessä.
Olen ollut Susiniemessä Hiljaisuuden retriitissä kahdesti. Jälkimmäinen kerta oli merkittävässä elämäni käännekohdassa. Susiniemen avaruus ja hiljaisuus auttoi rauhoittamaan levottomia ajatuksia ja retriitin toistuvat rukoushetket rytmittivät päivää, Sitoutuminen hiljaisuuteen oli helpottavaa, omille mietteille riitti aikaa. Oli lupa olla omissa oloissaan, oli mahdollisuus kirjoittaa, lukea, nukkua, liikkua ulkona. Oman elämän ratkaisut hahmottuivat alitajunnassa. Virret rohkaisivat.
Kaikkea tätä varten Susiniemi aikanaan rakennettiin. Huolella. Rukouksella, Ajatuksella ja harkinnalla, että se voisi mahdollisimman hyvin palvella erilaisten ryhmien tarpeita.
Hyvä, jos viihdyitte ja saitte olla Herran hoidossa.
Kiitos Marjo oman kokemuksesi jakamisesta! Mukava kuulla, että aika samanlaisissa mietteissä olemme retriitin suhteen. Toivon, että pääsisin vielä uudelleen saman kokemaan ja ehkä päivän pidempään, ja nimenomaan Susiniemeen. Paikka teki vaikutuksen.
VastaaPoistaAiniin ja tuota järven nimeä, Puula, mietinkin tänään. Kiitos siitä :)
Anna